Sale ja Eki
Kuningas Sauli Väinämö ensimmäinen on viime aikoina ollut niin hanakasti tarjoamassa kannanottojaan julkisuuteen, ettei hänen viisivuotissuunnitelmastaan vallitse epäselvyyttä. Sauli Niinistö tekee pitkää presidentinvaalikampanjaa tavoitteenaan vain ja ainoastaan paikka Suomi-laivan peräsimessä.
Tällä kertaa keisarilta riisui vaatteet ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen, joka uutistoimisto UP:n haastattelussa parisen viikkoa sitten totesi, että Niinistöä kuunnellaan potentiaalisena presidenttiehdokkaana ja potentiaalisena presidenttinä, halusipa Niinistö sitä tai ei. Tällainen kommentti mieheltä, jonka Niinistö aikoinaan syrjäytti puoluejohdosta, ei ole kovin yllättävä. Onhan varsinainen juudaksen suudelma todistaa puoluetoverin käyvän kampanjaa, sillä tämä saa kaikki kandidaatin teot näyttämään vaalipuheilta, joilla kalastellaan nyt jo vuoden 2012 ääniä.
Niinistön ei kuitenkaan tarvitse tehdä pitkää marssiaan kohti Mäntyniemen isännyyttä yksin. Myös suomalaisen politiikan tervaskanto, keskuspankkiiri Eki on viime kuukausina virkistynyt kummasti. Kannanottoja talouden lainalaisuuksista ja niiden varjolla tehtyjä poliittisia ulostuloja on kuultu harva se päivä. Kun Erkki Liikanen siirtyi Brysselin salongeista kotimaahan, hän kertoi politiikan sisäpiireille aikovansa pidättäytyä lausunnoissaan rahapolitiikasta - toistaiseksi. Nyt tämä yleispolitiikan rauhoitusaika Erkki Liikasen viisaudelta näyttäisi olevan ohi.
Liikanen, jos kuka, taitaa poliittisen pelin hienoimmatkin nyanssit. Hän tietää, että ehdokkuushalujen paljastuminen liian aikaisessa vaiheessa ei palvele hänen intressejään. Niinpä Liikanen olisi ehkä jatkanut koron kasvattamista kansan kunnioittamana keskuspankkiirina vielä tovin, ellei kilpailutilanne Niinistön kanssa edellyttäisi myös häntä tulemaan alas norsunluutornistaan.
Huvittavinta on, että politiikan sisäpiireissä molemmat maratonkampanjoijat suoltavat nyt jo kitkeriä kommentteja toistensa edesottamuksista. Liikasen mielestä Niinistön päätös palauttaa journalistien oikeudet eduskunnassa, leikata kansanedustajien matkustus- ja edustuskuluja, kirjoittaa kirja tsunamikokemuksistaan ja "goretella" löysillä ilmastopuheilla ovat kaikki osoituksia vaalikiimaisesta populismista. Niinistö on myös arvostellut Liikasta profiilin kohottamisesta epäasiallisin keinoin, mm. retostelemalla toimittajille osallistumisestaan Helsinki City Marathonille heti Björn Wahlroosin kartanokestien jälkeisenä päivänä.
Molemmat miehet toki vastailevat tasaisin väliajoin presidenttikysymykseen ympäripyörein klisein. "En ajattele niin pitkälle", Niinistö totesi hiljattain Suomenmaa-lehden ehdokkuusuteluihin. "Olen halukas jatkamaan Suomen Pankissa myös ensimmäisen toimikauteni jälkeen", totesi puolestaan Liikanen Ylen uutisille. Toimittaja jatkoi tenttaamistaan kysyen tarkoittaako tämä sitä, ettei Liikanen ole vuonna 2012 käytettävissä presidenttiehdokkaaksi, johon Liikanen totesi: "Näillä näkymin jatkan näissä tehtävissä". Takaportti pysyy siis molempien osalta apposen auki.
Mielenkiinto politiikan takahuoneissa kohdistuukin tällä hetkellä muutamaan kiinnostavaan juonenkäänteeseen.
Milloin keskusta marssittaa oman ehdokkaansa kehiin? Vai ovatko maajussit strategisesti viisaita antaessaan kukkotappelijoiden vuodattaa sinipunaista verta, jolloin he voivat itse tuoda tuoreen ja ryvettymättömän kandidaattinsa estradille? Olisiko entinen pääministeri Esko Aho jo kuopimassa pilttuussaan, mitä voisi ehkä ounastella hänen tiukasta linjauksestaan lehmänkauppojen tarpeellisuudesta EU:n perussopimuskeskusteluissa? Vanhanen on pelistä auttamattomasti ulkona sekä viime vaalien mahalaskun että henkilökohtaisen elämän sekasorron seurauksena.
Entä mitäpä tekevät Suomen todelliset isännät eli elinkeinoelämän patruunat? Halosesta päästään vihdoin eroon joka tapauksessa, mutta Etelärannan salongeissa pohditaan, pitäisikö tilalle nostaa kiittämättömäksi koettu konservatiivi ja nousukauden ylin valtionkamreeri vai pankkikriisistä eurokentille pelastautunut, lama-Suomen pääarkkitehti ja kotimaisen politiikan Hannu Hanhi?
Seuraavia siirtoja odotellaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Jos pressalta riistetään loputkin vallasta, vain Liikasen luulisi sellaiseen mukavuusvirkaan enää mielivän. Niinistöä ei taida kiinnostaa.
Kansallinen Kokoomus on todellinen työväenpuolue: työväenpresidentti Sauli Niinistö pyrkii hävittämään presidentin valtuudet ennen kuin hänestä itsestään tulee tasavallan presidentti 2012. Ilmeisesti Sauli on sitä mieltä, ettei puolivallatonta leskimiestä voi laskea preisdentiksi ennen kuin presidentin valtuudet ovat menneet ja ennen kuin presidentin toimiaikaa on lyhennetty neljään vuoteen.
Siitä huolimatta, vaikka presidentistä pitäisi tulla Muumimamman, Arnold Schwarzeneggerin, Ronald Reaginin, Richard Geren tai Teräsmiehen kaltainen representatiivinen figuuri, ei eduskunnan puhemies jaksa olla hiljaa, vaan taustalta kuin kummisetänä tukee kavereita, jotka tunaroivat.
Jokainen, joka todella kannattaa presidentin lopettamista tai ainakin mitätöimistä, pitäisi valmistautua tehtäväänsä jo vaalikampanjassa ja puhua muusta kuin politiikasta, ei ainakaan ulko- ja puolustuspolitiikasta, koska juuri nehän ovat ylipäällikön päätyö.
Toivottavasti eduskunnan puhemies saa vastauksen julkiseen kysymykseensä, mitkä ovat Euroopan unionin turvallisuustakuut. On nimittäin niin, että eurooppalaisen NATO:n turvallisuustakuu on vain hieman huonompi kuin Euroopan unionin, koska puolususkyky on miltei sama, mutta jäsenmäärä vähäisempi - Euroopassa.
Kykypuolueen muuttuminen rahvaanpuolueeksi arkipäiväistää myös Kokoomuksen sanoman tavanomaiseksi taustakohinaksi. Valitettavasti, sanoisi Martti Ahtisaari. Niinistöltä puuttuu Kullervo Rainion ja Georg C. Ehrnroothin karismaa eikä kuuluisaa Saulin Puntoa ole vieläkään löydetty.
Työväenpuolueena Kokoomus kuitenkin niittää mainetta peruspalveluministeri Paula Risikon ja Tehy:n puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesolan avulla. Koskaan ei Suomessa ole järjestetty sellaista kriisinhallinnan harjoitusta kuin lähitulevaisuudessa aiotaan järjestää. Suuret sotaharjoituksetkin ovat vähempiriskisiä kuin valtakunnallinen luvassa oleva siviilikrisiinhallinnan harjoitus.
Isket tapioneva melko osuvasti oikeaan ja viillät vasempaan: missä ovat muikut ruiskukosssa?
Keskusta kuhisee UKK:n sädekehää tavoittelevia tohtoreita, "turkulaiset talousnerot", Niinistö ja Salolainen kokoomuksessa , ja Liikanen sdp:ssä heilauttelevat isoa käpäläänsä EK.n ohjaamana - menneisyyteen!
Pitää esittää jotakin omaa, kyllä se siitä sitten.
Nostalginen nimimerkki, Sami Säilä (vrt. Pekka Peitsi).
Pikkukakkosta mukaillen: näen Saulin, Erkin, Erkin, Eskon, Jorman, Paulan, Paavoa en näe, enkä Paavoa, en Mattiakaan. Näen Timon, Bjarnen, Suvi-Annenkin näen...näen Martin.
No voi hellanlettas näitä kolumnisteja, jotka ovat kehittäneet massiivisen salaliittoteorian Erkistä ja Saulista. Jos hallitus tarkastaa presidentin valtaoikeuksia ennen pressavaaleja, ei löydy kovinkaan monta symbolisesta vallasta kiinnostunutta tavoittelijaa.
Elikeinoelämän Keskusliitolla on yhtä paljon ääniä kuin siellä on työntekijöitä. Elinkeinoelämä ei presidentinvaaleja ratkaise vaan kansalaiset äänestysuurnilla. Eihän nyt Eteläranta oli Tarja Halosta pressalinnaan päästänyt, jos olisi voinut tosiasiassa vaikuttaa. Heitetään tämäkin salaliittoteoria roskakoriin ja tunkiolle.
Tosiasia on se, että ainakin Sauli - jonka hyvin tunnen- ei ole edes päättänyt siitä, lähteekö edes ehdokkaaksi. Saattaa olla hyvinkin, ettei lähde mukaan ehdokkaana eikä kampanjoijana. Vuoteen 2012 on pitkä matka ja paljon voi tuon matkan aikana tapahtua.
Ekistä en voi mitään sanoa, kun ei kuuluu tuttavapiiriin.
Jerome: Tosiasia on se, että ainakin Sauli - jonka hyvin tunnen- ei ole edes päättänyt siitä, lähteekö edes ehdokkaaksi. Saattaa olla hyvinkin, ettei lähde mukaan ehdokkaana eikä kampanjoijana. Vuoteen 2012 on pitkä matka ja paljon voi tuon matkan aikana tapahtua.
* Tosiasia on se, että vaikka puhemies voisi esiintyä neutraalisti, johtaa puhetta ja puhua vähemmän itse, on Sauli Niinistö Deng Xiapingin tapaan edelleen vahva mies, eräänlainen Kokoomuksen Suurstrumffi , Papa Smurf. Se, että Sauli Niinistö rientää niin Jyri Häkämiehen kuin Jyrki Kataisenkin tueksi, osoittaa, että kyseessä on jonkinalinen kummisedän asema. Se, että Niinistö ottaa kantaa presidentin valtaoikeuksiin negatiivisesti niin kuin entinen presidenttiehdokas Heidi Hautala, osoittaa, että vanha suola saattaa janottaa.
* Presidenttipeli on arkiviihdettä. Poliittiset toimittajat eivät ole keksineet Sauli Niinistön lisäksi muuta kuin Teiniliiton konkurssiin saattaneen Erkki Liikasen, joka myös kunnostautui valtiovarainministerinä, joka pakeni Brysseliin komissaariksi jättäen seuraajansa Matti Louekosken kaatuvan tiilimuurin alle. Matti Vanhasen vastentahtoisuus asiaa kohtaan kuitataan aina niin innokkaalla Sitrasta asioihin osallistujalla, Esko Aholla.
* Sauli Niinistö on kuitenkin Suomen ulko- ja puolustuspolitiikalla sekä suurella kauppapolitiikalle haaste. Kukaan muu ei niin selkeästi kannata NATO-jäsenyyttä kuin hän. Tämä on luonnollista, koska yli 50% kokoomuslaisista kuuluu siihen 28%:iin suomalaisista, jotka pelkäävät Venäjää. Tämä on jokseenkin jo tuomittua tunteella ajattelemistä, koska puolustusvoimienkin uhkakuvat siirtyvät vuosiin 2025-2030. Lähetystöneuvos Vladimir Kozinin mukaan Suomella ei ole kiire NATO:on ennen 2022. Sauli Niinistö toisin sanoen tuottaa pääasiasa mielenrauhaa ja turvallisuuden tunnetta monille, jotka kuuluvat Kokoomuksen äänestäjäsegmenttiin.
* Se, miten tosiasiassa käy 2012, jää nähtäväksi. Tosin monet asettavat toivonsa siihen, että tähän mennessä presidentti ylipäällikkönä onnistutaan neutraloimaan tai jopa mitätöimään lainmuutoksella. Kuitenkin tämänkaltaiset hankkeet juuri Sauli Niinistöltä aiheuttavat humoristisia mielikuvia. Niinistö on kuin Hautala, jonka tärkein tavoite presidenttinä on presidentin mitätöiminen.
* Lehdistön ihannesuosikit ovat: Sauli Niinistö, Erkki Liikanen ja Esko Aho. Esko Aho siksi, ettei Matti Vanhanen vaikuta innostuneelta eikä paistattelee kuin Paavo Lipponen, josta eläkkeelläkin kuuluu vielä ääniä, jotka SDP:n nykytilassa tuntuvat häviävän taustakohinaan...
* Kyllähän puolivallaton poikamies jo tarvitsisi valtaakin.Vaaleihin on vain vielä niin pitkä aika että voi sattua mitä hyvänsä. Hänen perässään kasvaa hyvää vauhtia jo "kloppi" Jyrki,on vain vielä kovin nuori,vaikka osoittaakin jo valtiomiesoireita. Onhan meitä johtanut jo vuosikymmeniä nuo SAK:n mannekiinit,niin että olisi mukavaa vähän vaihdellakin tyyliä.
Nykymenolla on toki onnistuttu harventamaan maaseutua,jatkamaan leipäjonoja sekä lähes lopettamaan sairaiden ja vanhusten hoito,joten viimeisten vuosikymmenten saavutukset ovat kyllä näkyvissä jos vain on halua katsella.
SDP huutaa nykyisin hätäpäissänsä lähinnä tuulen ja hännän väliin.
herastuomari: Kyllähän puolivallaton poikamies jo tarvitsisi valtaakin.
No ainakaan tällä hetkellä eivät fundamentit ole siinä asennossa, että työväenpresidentti valtakunnan kakkosena voisi ruvea mörähtelemään kuin J. K. Paasikivi tai murahtelemaan niin kuin jo eläkkeelle siirtynyt ja autokortin ajanut Paavo Lipponen.
Niinistö on rullaluistellut taitavasti olematta äärimmäisen hankala kenellekään. Jos Niinistö olisi ollut äärimmäisen hankala tapaus, ei hän olisi saanut punamultahallitukselta poliittista virkanimitystä Luxemburgiin pankkipuolelle.
Niinistön ehkä suurin poliittinen veto oli yrittää torpata Riitta Uosukaisen presidentinvaalikampanja. Se ei oikein onnistunut. Käytännössä siis Niinistö olisi kannattanut Elisabeth Rehniä eli oikeastaan suomettarelaisesti Svenska folkpartietia.
Niinistö on samankaltaisessa asemassa kuin Esko Aho, joka aina silloin Suomen itsenäisyyden juhlarahastosta alkaa esittämään hyvinvointiyhteiskuntaan tai ulkopolitiikkaan liittyviä ajatuksia ikään kuin olisi Suomen pankin kassakaapissa tallessa presidenttipeliä varten. Se kolmas lehdistön suosikkipoika, Erkki Liikanen, on Suomen pankissa, mutta on onneksi ollut vaisuna, koska eihän Suomen pankki ole enää kuin haarakonttori ja käännöstoimisto EKP:n suurille ideoille.
Kovastipa täällä ollaan varmoja siitä, että vuonna 2012 valittava presidentti on tyystin ilman valtaa. Itse en siihen ihan tältä istumalta usko. Miksi? No, siksi, että asiastahan päättää eduskunta. Suomen Keskusta on puheenjohtajansa johdolla sanonut, että nykykäytäntöön ei ole tarvetta tehdä ainakaan suuria muutoksia, koska vallanjako on toiminut nykyiselläänkin "ihan hyvin". Kansallisella Kokoomuksella on taas omat - ja nähdäkseni koko kansan ymmärtämät - syyt siihen, miksei se halua poistaa presidentiltä valtaa. Demarit eivät taas nykyisenä presidenttipuolueena hirveästi voi asiasta metakkaa pitää. Se olisi sama kuin sanoisi, että peli vuotta 2012 ajatellen on pelattu ja tuskinpa se nostaisi kansansuosiotakaan, jota millään puolueella, mutta varsinkaan nyt demareillla, ei ole koskaan liikaa. Summa summarum: ilman suurten puolueiden yhteisymmärrystä Tasavallan presidentistä ei vallotonta tule ja nyt tuo yhteistyö presidentin vallan vähentämiseksi ei kovin realistiselta vaikuta.
No, mitä sitten ehdokasasetteluun tulee, niin näyttäisi siltä, että keskustassa on ainakin yritystä saada Esko Aho peliin mukaan. Pari viikkoa takaperin Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen, yksi keskustan "takapiruista", liputti lehtensä pääkirjoituksessa Sitran yliasiamiehen ehdokkuuden puolesta, ja näki tämän itseasiassa ainoana mahdollisena haastajana Sauli Niinistölle.
Niin, Saulia ei "lähipiirin mukaan" siis ehdokkuus kiinnosta. Asia selvä! Sitähän hän viestitti jo puolueensa keväisissä vaalivalvojaisissakin sanomalla, että "meille tulee paljon hienoja hetkiä myös tulevina vuosina, eikö niin?" Ymmärtäähän tuon, Eduskunnan puhemiehen tittelihän on kaikille unelmien täyttymys... No, takaisin asiaan. Paljon voi tapahtua, mutta paljon myöskin saa tapahtua, että joku kansansuosiossa porhaltaa 4,5 vuodessa Sauli Niinistön ohi Mäntyniemen isännäksi. Joka muuta väittää, perustelkoot sen.
Keskustan ehdokasasettelua enemmän minua kiinnostaa enemmän demareiden tilanne. Vaihtoehtoja ehdokkaiksi on nähdäkseni kolme: Erkit, Liikanen ja Tuomioja sekä jokerikorttina Paavo Lipponen. Liikanen on tosiaan viime aikoina heitellyt paljon samansuuntaisia talouteemme liittyviä kommentteja kuin Niinistö. Tuomiojalla olisi suosiota omiensa keskuudessa, mutta ongelma on se, että äänten saaminen "yli puoluerajojen" - mitä presidentiksi tulo suoralla kansanvaalilla edellyttää - on hänelle hankalaa, ellei peräti mahdotonta. Lipposen kohdalla tulee puolestaan vastaan jo hänen ikänsä. 2000-luvulla yli 70-vuotiasta presidenttiä taidetaan pitää jo auttamattomasti liian vanhana.
Joka tapauksessa, kuviot ovat tässä pelissä mielenkiintoiset ja on ihan turha väittää, ettei presidenttipeli olisi jo käynnissä. Jarmo Virmavirtakin sen totesi pari vuotta sitten: meillä pelataan presidenttipeliä koko ajan. Totta joka sana.
mikkotamminen: Kovastipa täällä ollaan varmoja siitä, että vuonna 2012 valittava presidentti on tyystin ilman valtaa. Itse en siihen ihan tältä istumalta usko.
* No kun puolivallaton leskimies, valtakunnan kakkonen tasavallan presidentin jälkeen sekä Uosukaisen presidentinvaalikampanjaa torpannut Sauli Niinistö antaa ulkopoliittisia lausuntoja, vaikka hänet on palkattu toki vain nuijanheiluttajaksi, johtamaan puhetta, alkaa antaa Heidi Hautalaa muistuttavia lausuntoja siitä, että presidentti pitäisi maltillistaa tai mitätöidä ennen kuin hän itse ryhtyy presidentin tehtävään 2012.
mikkotamminen: Miksi? No, siksi, että asiastahan päättää eduskunta. Suomen Keskusta on puheenjohtajansa johdolla sanonut, että nykykäytäntöön ei ole tarvetta tehdä ainakaan suuria muutoksia, koska vallanjako on toiminut nykyiselläänkin "ihan hyvin".
* Tuo on Keskustan päivänpoliittinen perustelu sille, miksi Kokoomuksen kannattaisi pitää hevosensa tallissa esimerkiksi NATO-kysymyksen suhteen. Keskustalle on erittäin halpaa kriisinhallintaa se, että tasavallan presidentti toppuuttelee kokoomuspoikia kuin että pääministeri Matti Vanhanen tai puoluesihteeri Jarmo Korhonen tai päätoimittaja Juho Mauno alkaisivat puuttua Kokoomuksen ulko- ja puolustuspoliittisiin intohimoihin tavalla, joka aiheuttaisi identitettihyökkäyksenä primitiivireaktioita ja Sauli Niinistön intervention. Keskusta luovutti Kokoomukselle ulko- ja puolustuspoliittiset salkut vain siksi, että kykenee tekemään työministeriö- ja kuntauudistusta itse. Riski on pieni niin kauan kuin presidentillä on valtaa ja ylipäällikkönä on rauhanaktivisti Tarja Halonen.
* Jokainen kansanedustaja haluaa tulla ministeriksi. Tämän vuoksi ministerikierrätyspaikkoja saa varmemmin sopuilemalla puolueessa kuin kannattamalla äksyn presidentin valtaa. Poliittinen järjestelmä on ohjelmoitu ajautumaan parlamentarismiin päin, ellei ole ulkoisia pidäkkeitä. Keskustan presidenttimyönteisyys johtuu siitä, että Kokoomusta on paljon helpompi toppuutella presidentillä kuin tahraamalla oma takki kiistelyyn hallituksessa.
mikkotamminen: Kansallisella Kokoomuksella on taas omat - ja nähdäkseni koko kansan ymmärtämät - syyt siihen, miksei se halua poistaa presidentiltä valtaa.
* Kokoomus on yhtä ovela kuin Keskusta. Niinistö käy Halosta vastaan korostaakseen omaa identiteettiään. Vanha monarkistipuolue on jonkinlainen punavihreä parlamentarismin puolustaja. Saulin Punto saattaa olla väriltään punainen niin kuin työväenpresidentille toki sopiikin.
mikkotamminen: Demarit eivät taas nykyisenä presidenttipuolueena hirveästi voi asiasta metakkaa pitää. Se olisi sama kuin sanoisi, että peli vuotta 2012 ajatellen on pelattu ja tuskinpa se nostaisi kansansuosiotakaan, jota millään puolueella, mutta varsinkaan nyt demareillla, ei ole koskaan liikaa.
* SDP on kriisissä. SAK ei voi mistään kehittää kunnon presidenttiehdokasta vuodeksi 2012. Tuomioja olisi ulkopoliittisesti kokenein, mutta näennäishedokkaaksi lehdistössä tarjoillaan Suomen pankissa korkoa kasvanutta Erkki Liikasta. Lehdistö joutuu pelaamaan presidenttipeliä ilman ehdokkaita. Ainoa, jolla on täysi kunnianhimo tallella presidenttiehdokkaaksi on Esko Aho Sitrassa. Sitra on jonkinlainen antikommunistinen EVA II. Niinistö voi olla tarjolla, mutta pragmaanttiseen tapaansa pitää lyhtynsä sammuksissa, mutta silti kukkuu ulkopolitiikalla sopivissa lovissa, kun Häkämiehellä tai Kataisella on vaikeaa. Hakaniemen pitäisi ryhdistäytyä, koska muutoin presidentinvaalista tulee Keskustan ja Kokoomuksen ottelu jo ennen kuin presidentti ehditään Kokoomuksen voimin mitätöimään.
mikkotamminen: Summa summarum: ilman suurten puolueiden yhteisymmärrystä Tasavallan presidentistä ei vallotonta tule ja nyt tuo yhteistyö presidentin vallan vähentämiseksi ei kovin realistiselta vaikuta.
* Poliittinen järjestelmä on ohjelmoitu kohti parlamentarismia. Jokainen kansanedustaja haluaa olla edes hetken ministerinä. Tämän vuoksi evoluution parlamentissa johtaa parlamentarismiin. Kansanedustajat eivät ole esteettömiä omien etujensa suhteen.
mikkotamminen: No, mitä sitten ehdokasasetteluun tulee, niin näyttäisi siltä, että keskustassa on ainakin yritystä saada Esko Aho peliin mukaan. Pari viikkoa takaperin Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen, yksi keskustan "takapiruista", liputti lehtensä pääkirjoituksessa Sitran yliasiamiehen ehdokkuuden puolesta, ja näki tämän itseasiassa ainoana mahdollisena haastajana Sauli Niinistölle.
* Erkki Laatikainen alkaa olla jo vanha mies. Hän piti mahdottomana Paavo Väyrysen ministeriyttä. Laatikainen tuottanee jo yli puolet virhearvioita mielipidekirjoituksissaan. Korkeaa ikää tulee toki kunnioittaa sekä Paavo Lipposen myöntämää maakuntasatraapin arvonimeä, mutta myös lähdekritiikkiä tulee harjoittaa.
Niin, Saulia ei "lähipiirin mukaan" siis ehdokkuus kiinnosta. Asia selvä! Sitähän hän viestitti jo puolueensa keväisissä vaalivalvojaisissakin sanomalla, että "meille tulee paljon hienoja hetkiä myös tulevina vuosina, eikö niin?" Ymmärtäähän tuon, Eduskunnan puhemiehen tittelihän on kaikille unelmien täyttymys...
* Sauli on jo sen luokan rullaluisteleva valtiomies, että hänen saamisekseen suostumaan presidenttiehdokkaaksi, pitää naisten itkeä ja miesten kumartaa syvään sekä tulla mustilla autoilla PYYTÄMÄÄN häntä presidenttiehdokkaaksi. Mukavuudenhaluiset kokoomuslaiset eivät kehitä muuta presidenttiehdokasta kuin Saulin, minkä vuoksi salolaisesta kunnallispoliitikosta tulee korvaamattomampi kuin Pertti Salolaisesta, joka on hyvissä asemissa mukavana miehenä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana: onhan hän entinen Suomen Lontoon suurlähettiläskin.
mikkotamminen: No, takaisin asiaan. Paljon voi tapahtua, mutta paljon myöskin saa tapahtua, että joku kansansuosiossa porhaltaa 4,5 vuodessa Sauli Niinistön ohi Mäntyniemen isännäksi. Joka muuta väittää, perustelkoot sen.
* Sauli Niinistön NATO:n kannatus voi johtaa siihen. että NATO:a kannattavan kokoomuslaisen sijasta tasavallan presidentiksi valitaan NATO:a vain kriittisesti kannattava keskustalainen. Tämä sillä ehdolla, että Heinäluoma jatkaa SDP:n puheenjohtajana eikä SAK saa itseensä lisää poliittista ryhtiä, vaan lehdistön suosikkipoikana säilyy Erkki Liikanen Suomen pankista.
mikkotamminen: Keskustan ehdokasasettelua enemmän minua kiinnostaa enemmän demareiden tilanne. Vaihtoehtoja ehdokkaiksi on nähdäkseni kolme: Erkit, Liikanen ja Tuomioja sekä jokerikorttina Paavo Lipponen. Liikanen on tosiaan viime aikoina heitellyt paljon samansuuntaisia talouteemme liittyviä kommentteja kuin Niinistö.
mikkotamminen: Lipponen on Irakin sodalla ja vaalit Anneli Jäätteenmäelle hävinneenä "menneisyyden mies", vaikka ei ole sitä itse huomannut. Isoisän ikäinen Lipponen voisi esiintyä nykyaikaisena perheenisänä ja otattaa itsestään kuvia viemässä lapsia hoitoon. Moni NATO:a kannattava äänestäisi presidentiksi Lipposta hieman pehmeämmän kokoomushenkisen Niinistön.
mikkotamminen: Tuomiojalla olisi suosiota omiensa keskuudessa, mutta ongelma on se, että äänten saaminen "yli puoluerajojen" - mitä presidentiksi tulo suoralla kansanvaalilla edellyttää - on hänelle hankalaa, ellei peräti mahdotonta.
* Tuomioja on parhaimmillaan konsultoidessaan presidenttiä ja kirjoitellessaan verkkosivuilleen http://www.tuomioja.org , jonka jo Yleisradiokin noteeraa.
mikkotamminen: Lipposen kohdalla tulee puolestaan vastaan jo hänen ikänsä. 2000-luvulla yli 70-vuotiasta presidenttiä taidetaan pitää jo auttamattomasti liian vanhana.
* Kiinan kansantasavallassakaan ei enää valita 70-80-vuotiaita johtajiksi. Suomessakin tulee harkittavaksi, tarvitaanko Mannerheimin tai Paasikiven ikäisiä presidenttejä.
mikkotamminen: Joka tapauksessa, kuviot ovat tässä pelissä mielenkiintoiset ja on ihan turha väittää, ettei presidenttipeli olisi jo käynnissä. Jarmo Virmavirtakin sen totesi pari vuotta sitten: meillä pelataan presidenttipeliä koko ajan. Totta joka sana.
* Puolueet eivät ole käynnistäneet presidenttipeliä, mutta lehdistölle se on kuin jouluinen Afrikan Tähti.
Bottan pöydässä kuulin Heinäluoman sondeerailevan mahdollisuuksia livauttaa Haloselle jonkinlainen siirtymäkausi, jos valtaoikeuksia tosiaan rukataan.
Niinistön kaavailu presidenttikauden lyhentämisestä neljään vuoteen sopisi sekin kuvaan, eikä myöskään keskusta enempää kuin EK:kaan halua "teurastaa lypsävää lehmää".
Teollisuus vaikuttaa enemmän kuin tyytyväiseltä nykyiseen Haloseen eikä entisiä puheita ihmiskasvoisesta globalisaatiosta ole juuri pahalla muisteltu.
Ihmiskasvoinen globalisaatio muistuttaa ihmiskasvoista sosialismia. Globalisaation totalitaristinen puoli on siinä hyvin mainittu. Lienee tuskin freudilainen lipsahdus.
Eiköhän asianlaita ole niin, että presidentin toimi suhteutetaan eduskunnan kuvioihin. Eli uusi eduskunta ensi töikseen valitsee presidentin. Jos hallitus sattuu kaatumaan eli homma menee uusiksi vaaleiksi, tarkistetaan presidentinkin luottamus siinä samalla kertaa.
Suomalaisilta on tainnut presidentinvaalikuvioissa jäänyt huomaamatta tuo valtaoikeuksien väheneminen sitten Kekkosen ajan -mikä ei muuten sivumennen sanoen ole ollenkaan huono asia. Sensijaan se, että pääministerille saattaa siirtyä vastaavanlainen valta-asema, on aika huolestuttavaa -demokratian toteutuminen edellyttää sitä, ettei henkilö, jolla voisi olla mahdollisuus ottaa diktatorista valtaa itselleen, jättää tämän mahdollisuuden käyttämättä.
camunen: Bottan pöydässä kuulin Heinäluoman sondeerailevan mahdollisuuksia livauttaa Haloselle jonkinlainen siirtymäkausi, jos valtaoikeuksia tosiaan rukataan.
* Sitran yliasiamieskö siellä jälleen tarjoili kahvia?
Omaan piikkiin menivät, tuoppi jos toinenkin. Mutta vessajonossa säpsähdin isoa hahmoa takanani niin kuin Göran Persson konsanaan, että jospa kaiken takana onkin Paavo Lipposen halu neljän vuoden kaudelle?
camunen: Mutta vessajonossa säpsähdin isoa hahmoa takanani niin kuin Göran Persson konsanaan, että jospa kaiken takana onkin Paavo Lipposen halu neljän vuoden kaudelle?
* Turussa Thaliassa kerrotaan juttua, että yhdellä turkulaisministerillä olisi ollut niin kiire asiallaan, että ei ehtinyt jonottaa asianmukaisesti WC:ssä. Tarinan mukaan kaksi turkulaista olisi päättänyt palauttaa tasavaltalaisen järjestyksen uittamalla ministerin päätä pöntössä...
* Lipposen pelottelu on psykologista sodankäyntiä, mihin Göran Persson alistui, mutta mistä Mauri Pekkarinen ei olisi ollut moksistaan. Kaikki ruotsalaiset eivät ole sankareita eivätkä tähtiä.... ei ehkä Perssonkaan. Lipponen otti luulot pois jo heti alussa ruotsalaisilta näyttämällä heille DVD:nä Tali-Ihantalaa vuodelta 1944. On ruotsalaisten omaa heikkoutta, mikäli moisesta lannistuivat.
Nyt voisin kyllä rikkoa periaatteeni siitä, etten ennustele tulevia vaalituloksia.
Olen tasan varma siitä, ettei kumpikaan mainitusita tule istumaan Suomen Presidenttinä.
Sosiaalidemokraatit ovat tunnetusti parhaiten taktisesti hereillä Presidentinvaaleissa. Muistakaamme politiikan ulkopuolelta tullut turhake Ahtisaari ja Suomen väkirikkkaimmalta alueelta tullut naispresidentti Halonen. Molemmille oli tavallaan kysyntä olemassa ennen vaaleja. Eivät taatusti ota riskejä Liikasen kanssa, jossa ovat Liikasen tuntien ihan oikeassa.
Niinistön tilaisuus ikävä kyllä oli ja meni, aivan kuten Esko Aholla aikanaan. En jaksa uskoa että ylimielinen besserwisser olisi seuraavissa vaaleissa samassa vedossa. Edes puhemiehen tehtävä, jossa voi pysytellä asioiden ulkopuolelle, tee Saulista Presidenttiä.
Veikkaan että seuraavaksi valittava ei vielä ole ihan julkisuuden keskiössä, saattaa kuitenkin olla nuori hyvin koulutettu nainen.
En usko että Matti Vanhasenkaan sädekehä kestää Presidentiksi saakka.
Ensikko: Nyt voisin kyllä rikkoa periaatteeni siitä, etten ennustele tulevia vaalituloksia. Olen tasan varma siitä, ettei kumpikaan mainitusita tule istumaan Suomen Presidenttinä. Sosiaalidemokraatit ovat tunnetusti parhaiten taktisesti hereillä Presidentinvaaleissa.
* Matti Ahtisaari ei ollut niinkään SDP:n tai SAK:nkaan kollektiivisen viisauden aikaansaannos, vaan lähinnä Lasse Lehtisen strateginen isku sillä hetkellä kun vanha työväenpuolue ryhtyi leikkimään demokratialla ja esivaalilla.
Ensikko: Muistakaamme politiikan ulkopuolelta tullut turhake Ahtisaari ja Suomen väkirikkaimmalta alueelta tullut naispresidentti Halonen.
* Helvi Sipilä, Elisabeth Rehn ja Riitta Uosukainen auttoivat naispresidenttiaatteen sisäänajossa. SDP ei innovoinut sillä, vaan mukautui ajan henkeen. Seuraava innovaatio SDP:ltä voisi olla naispääministeri tai ainakin naispuheenjohtaja SDP:hen, mutta taitaa naisesta tulla pikemmin piispa tai arkkipiispa kuin SAK:n puheenjohtaja tai pääministeri. Tosin Sirkka Työläjärvestä puhuttiin jo aikoinaan...
Ensikko: Molemmille oli tavallaan kysyntä olemassa ennen vaaleja. Eivät taatusti ota riskejä Liikasen kanssa, jossa ovat Liikasen tuntien ihan oikeassa.
* Oletko sitä mieltä, että lehdistön suosikkipoika Erkki Liikasella on mahdollisuuksia?
Ensikko: Niinistön tilaisuus ikävä kyllä oli ja meni, aivan kuten Esko Aholla aikanaan. En jaksa uskoa että ylimielinen besserwisser olisi seuraavissa vaaleissa samassa vedossa.
* Kuitenkin lehdistö jauhaa vielä vuosia Liikasta, Niinistöä ja Ahoa. Aho muuten aina sopivissa kohdissa kohottelee päätää, kun tulee sopiva julkisuusrako. Luulisin, että maan seuraavaksi naispresidentiksi sopisi vaikkapa Anneli Jäätteenmäki, ellei sitten Paavo Väyrynen suostu. Kun tätä tarjoilisi vaihtoehtona niin media sähköistyisi. Suomen nuorison ja ylioppilaiden edustajana presidentiksi voisi ehdottaa Jouni Backmania. Olihan hän 47-vuotiaana nuorin SDP:n mieskansanedustajista. Myös Pertti Salolaisen voisi kaivaa ulkoasiainvaliokunnasta esille.
Ensikko: Edes puhemiehen tehtävä, jossa voi pysytellä asioiden ulkopuolelle, tee Saulista Presidenttiä.
* Sauli mainoksissa vakuutti kivenkovaan uskovansa Uosukaiseen, koska tämä oli puhehenkilönä valtakunnan kakkonen.
Ensikko: Veikkaan että seuraavaksi valittava ei vielä ole ihan julkisuuden keskiössä, saattaa kuitenkin olla nuori hyvin koulutettu nainen.
* Kuka olisi sopiva kiintiönainen, jolla olisi edellytys kärkkyä? Mitäpäs jos varmistettaisiin jatkuvuus ja presidentiksi valittaisiin Päivi Lipponen? Hommassa olisi hieman argentiinalaista tangomeininkiä a la Peron tai Kirchener tai vaikkapa Hillary Clinton.
Ensikko: En usko että Matti Vanhasenkaan sädekehä kestää Presidentiksi saakka.
* Mattia tuskin homma edes kiinnostaa. Edelliselläkin kerralla hän antoi suosista Niinistölle latua tavalla, joka reiluudessaan suorastaan pelästytti kokoomuslaiset, jotka ovat sitä mieltä, että kepu pettää aina.
Sami Säilä kuuli Liikasen kommentin väärin, kun puhe oli presidenttiasiasta.
Kieltä presidenttiasiassa oli huomattavasti savolaisempi.
Kannattaa ehkä käydä YLE:n arkistosivuilla kuuntelemassa uudelleen, "miksi Saara nauroi"?
Jälkikäteen Liikasen vastausta on pidetty lapsuksena, jota hän itsekin harmittellee, mutta siinä taisi kyse olla toimittajan taidosta, ei Liikasen.
tapioneva: Lipposen pelottelu on psykologista
Lipposen valtakunnalle tuoma lisäarvo, niin suunnaton kuin onkin, alkaa väistämättä hiipua naispowerin tieltä.
Kunhan on valittu presidentiksi, Hilary Clinton kutsuu Tarja Halosen ja Argentiinan kollegansa World Bankin saunaan lyömään vauhtia Botnian tehtaaseen.
Ei nyt kuitenkaan pidä unohtaa, että liikanen kiikutettiin aikoinaan kiireen
vilkkaa piiloon EU:hun "palkintona" aikaansaannoksistaan rahaministerinä.
Siellä oletettiin hänen pystyvän tekemään vähemmän hallaa ainakaan Suomelle.
Kun sitten tarvittiin taas sopiva toveri pankin johtajaksi, pyörsi Halonenkin
pyhät sanansa olla nimittämättä ketään ja mihinkään,pelkästään poliittisin
perustein.
Että sillä lailla.
Kepullahan taas on kasvamassa aivan oma taimi EU:ssa ja vielä tohtori ja
komissarjus kaiken päälle.
Minusta operaatio pelastakaa Erkki Liikanen Suomen poliittiselle elämälle suuren vedenpaisumuksen jälkeen oli paljon hauskempi episodi kuin elokuva pelastakaa sotamies Ryan. Liikanen pakeni Brysselin ja koko pako Siperiasta uutisoitiin jonkinlaisena Suomen riemuvoittona Euroopan unionissa. Koko homma oli tyypillinen informaatiosodankäyntiin liittyvä propagandaisku. Matti Louekoski jäi tiilimuurin alle ja SDP pakeni oppositioon vaatien jalka jarrulta - Suomi liikkeelle sekä samaan aikaan kuristavaa EMU-jäsenyyttä - kokoomuksen tuella tietenkin.
Internet on vähentänyt Helsingin Sanomien merkitystä tiedostusvälineenä, vaikkei Helsingin Sanomat ole vielä yhtä sensitiivinen tiedotusvälineenä kuin sähköinen Yleisradio, joka puolestaan on jossain määrin liberalisoitunut, vaikka vanhoja kiintiö- ja tähtitoimittajia erotellaan melko estottomasti säästötoimina.
Kaikkein kummallisinta 1987-1989 vuosissa on se, ettei mitään pankkisyyllisyyskirjallisuutta tai valtion suurella rahalla rahoittamaa tutkimusta vuosista, joina piti ulkomaanvelalla luoda jälkiteollinen palveluyhteiskunta 10-15 vuotta ennen aikojaan ole vieläkään tehty. Presidentti Mauno Koivisto nauttii edelleen jonkinlaista pelonsekaista luottamusta ja knight of the British Empire Harri Holkeri kulkee arvostettuna kansalaisena, jonka mielipiteitä kysytään kuin hän olisi joku Max Jakobson.
Tuo vanha kansalliskonservatiivinen kunnioittamisen perinne ei ole vieläkään väistynyt, vaikka tulosvastuuta ja markkinataloutta sekä vapaata sanaa on jo lietsottu ainakin koko EU-ajan. Suomessa on edelleen hymypoikia, tosin yli 70-vuotiaiden sarjassa.
Kommentti: On vielä liian aikaista arvella uutta presidenttiä 2012.Muistamme Kuuskosken kovuuden pitkänjuoksun gallupeissa.Sitten vain suosio sammahti.Ei ollut Rehnistä uusiotähdeksi,Tuskin on Ahostakaan.Niin tyhjäksi meni takki milleniumina.
Koska tiedotusvälineillä ei ole muuta uutisruohoa, on aivan välttämätöntä jatkaa Aho-Liikanen-Niinistö -triangelidraamaa. Maakauntasatraappi Erkki Laatikaisen lisäksi samaa cd-levyä soittavat myös sitoutumatomat kokdem-julkaisut. Presidenttipeli on jonkinlainen cliché tai mantra.
Keskustaa, SDP:ä ja Kokoomusta pitäisi kannustaa löytämään uusia ehdokkaita, sillä ulkopoliittiseksi kyvyksi kasvaminen vie aikaa.
Niinpä.
Presidentiltä tarvittavaa kompetenssia omaavaa henkilöä onkin sitä vaikeampi löytää, mitä epäselvemmäksi tehtävän hoitamisen käytännön kuva hahmottuu...
Mutta ei se mitään. Paljon isompi ongelma puolueilla on, kun pitäisi löytää tuore ja pätevä pääministeriehdokas.
mikko-oskari: Paljon isompi ongelma puolueilla on, kun pitäisi löytää tuore ja pätevä pääministeriehdokas.
* Kerrataanpa vielä. Suomen kriisipääministeri Esko Aho valittiin Suomen Keskustan puheenjohtajaksi, kun Paavo Väyrynen huomasi, miten hullaantunut väki oli Eeva Kuuskoskesta. Väyrynen erosi ja Seppo Kääriäiselle ilmoitettiin, että hänen pitää erota puoluesihteerin tehtävästä. Tuolille istutettiin "uusi kasvo", Esko Aho, jolla ei ollut paljoakaan karismaa pohjalla. Puoluesihteeriksi käskytettiin Saksan liittotasavallasta Erja Tikka, jonka Mercedes-Benz piti tuoda Saksasta erikoismenettelyllä, koska hän ei olisi ehtinyt puoluesihteeriksi tullessaan palvella ulkomailla riittävää aikaa loppuun.
* Matti Vanhasesta ei koskaan pitänyt tulla Suomen Keskustan puheenjohtajaa, koska hänhän oli Olli Rehnin kaltainen kiintiökeskustaliberaali, joka jokaisessa nykyaikaisessa puolueessa ehkä SDP:ä lukuunottamatta tulee olla jossain varapuheenjohtajana. Kun Anneli Jäätteenmäki kaatui, oli Matti Vanhanen ryvöttymättömänä sattumalta paikalla.
Pääministeriksi pääsee puolessa tapauksista, kun sattuu olemaan paikalla, kun viikatemies korjaa sivusta. Politiikka on mielikuvasodankäyntiä ja ylennyksiä tulee joskus ilman merkittävää ennakkosuunnitelmaa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 26 kommenttia