Ike on Ike?

Suomalaista mediaa seuraavat tahot tietävät, että Suomi on yhden asian maa. Kerrallaan julkisuudessa on yksi megaluokan uutinen, jonka varjoon jää kaikki muu. Viime viikolla Suomi oli pelkkää pääministeriä ja Ruususta, tällä viikolla kaiken mielenkiinnon asia-asioilta vie kokkarien oma "nopean toiminnan joukko", Ilkka Kanerva vikkeline sormiharjoituksineen.

Kanervan ja povipommin välinen viestittelykohu on edennyt tähän mennessä tuttuja latuja. Ensin maahamme rantautunutta "kiss-and-tell" -kulttuurin kännykansalle soveltuvaa "sms-and-tell" -muotoa ansiokkaasti edustava blondi tulee perinteisessä "laatulehdessä" julkisuuteen. Sieltä juttu etenee valtamedioihin. Ministeri päättää olla kommentoimatta asiaa ja ennen kuin kukko laulaa, kieltäytyy kolmesti kommenteista, tosin ainoastaan toisella kotimaisella.

Vamppi ei kuitenkaan hellitä, vaan uhkaa ministeriä todistusaineistolla, jolloin tämä, suoraselkäisenä poliitikkona, myöntää lähettäneensä viestejä, muttei sano mitään viestinnän sisällöstä. Niinpä media keskittyy kiistämiseen.

Mitä Ike kiistikään vai kiistikö jotain? Kanerva kiistää kiistäneensä. Ulkomainen media kiinnostuu. Kokoomuksen eduskuntaryhmä käsittelee asiaa ja Kanerva saa ryhmätovereiltaan ymmärrystä. Blondi jatkaa mediakampanjaansa tuomalla julkisuuteen juuri levitykseen lähtevän pornoelokuvan, jossa hän luonnollisesti on itse pääosassa. Mainostemppu on ollut onnistunut – tälläkin kertaa.

Tässä pisteessä ollaan.

Myös jatko lienee selvää pässinlihaa. Vaaleaverikko jatkaa avautumista keltaiselle lehdistölle. Yksityiskohtia viestien sisällöstä vuotaa julkisuuteen tarkkaan harkittua tahtia, kunnes joku - todennäköisesti alkuperäinen whistle blower Hymy- tuo julkisuuteen sanantarkkoja tekstareita. Strippariblondin taustasta löytyy lisää muhevia detaljeja, ehkäpä jopa salaperäinen manageri/poikaystävä, joka esiripun takaa orkestroi välikappaleeksi joutuneen tytönhupakon näytöstä.

Ministerin tekstiviestien ulkomailla aiheuttama huomio nostaa esiin umpisuomalaisen keskustelun siitä, mitä meistä nyt muualla mualimalla oikein ajatellaan. Joukko ulkopoliitikan ylipappeja ja viestinnän dosentteja antaa lausuntoja medioille siitä, kuinka ulkoministerin kyseenalainen julkisuus vaarantaa Suomi-kuvan. Ehkäpä asiat ulkomailla yhdistetään myös viime viikkojen kohuun pääministerin oikeudenkäynnin ja eduskunnan seksuaalisen häirinnän ympärillä? Ettei vain Suomelle olisi tulossa kiusallista mainetta pervojen poliitikkojen luvattuna maana?

Toisaalta keskustelu kohun vaikutuksesta Kanervan poliittiseen uskottavuuteen on parhaillaan täydessä vauhdissa. Ensimmäisenä kansangallupin aloitti uusisuomi.fi, jonka tutkimuksessa 60 % vastaajista uskoo turhan näppärien näppäinsormien nakertavan ulkoministerimme asemaa. Ilta-Sanomien vastaavassa nettikyselyssä jopa 72 prosenttia vastanneista katsoo kohun syövyttävän Kanervan uskottavuutta. Ja kansan mielipide toki on ratkaisevampi asia kuin oman puolueen sisäpiirin armo tai puolueen hyssyttely.

Onko Iken peli siis pelattu? Loppuuko Kanervan – ehkä hivenen ansiotta, muttei täysin perusteetta – lentoon lähtenyt poliittinen kukoistuskausi Suomen Suurimpana ja Tehokkaimpana Ulkoministerinä libidoon liukastumiseen? Ike on nyt todella huipulla. Eilen julkaistussa EVAn asennetutkimuksessa hän tulee kansalaisten arvostuksessa heti tasavallan presidentin jälkeen.

Ehdotonta miinusta Kanervalle täytyy antaa muutamasta asiasta. Ensinnäkin aikuinen oppii virheistään. Ilmeisesti tätä nykyistä kohua edeltäneet eroottiset elämänvaiheet eivät ole opettaneet ulkoministerillemme mitään. (Samaa voidaan tosin sanoa myös pääministeristämme, joka tuo samalla viikolla julkisuuteen uuden naisystävän, kun edellisen julkisuuteen tuodun morsiamen jälkitauteja vielä repostellaan.) Poliitikollakin on oikeus kompastella, muttei nyt sentään aina samaan banaaniin.

Toisaalta, vaikka tekstiviestittely kuinka on poliitikollekin yksityiselämää, korkeissa julkisissa viroissa olevilta ihmisiltä on oikeus odottaa jotain arvostelukykyä. Kaikki me tiedämme, että isopoviset vaaleaveriköt ovat seksikkäitä ja ehkäpä useimpien himojen kohdekin. Ajattelusta ei kuitenkaan jää kiinni, vaan vasta actionista. Tämän luulisi Ikenkin tietävän. Hyvien herrojen kuolematonta läppää lainatakseni, poliitikko voi olla mulkku, kunhan kasvaa tehtäviensä mukana.

Mutta ihmismieli on ihmeellinen. Voi olla, että päällä olevasta skandaalista kehkeytyy vielä myönteinen välisoitto Kanervan resitaaliin. Maine kasvaa, väliäkö sillä mistä elementeistä. Särmä on nykyään osa henkilökarismaa ja särmäähän tällaiset yökerhomaailman episodit eittämättä lisäävät. Ike on Ike. Eikä hän olisi Ike ilman vastaavia edesottamuksia. Kirjaimellisesti.

Mielekkäämpää Kanervan ulkoministeriuskottavuuden osalta olisi kuitenkin siirtyä miettimään asian mahdollisia muita poliittisia ulottuvuuksia. Kun viestit blondeille ovat noin herkässä, mitäpä mahtaisi pitää sisällään ulkoministerin sms-loki tietylle nimeltä mainitsemattomalle punapäiselle linnanneidolle? "Ike tässä. Kollega idästä pirautti. Eiköhän siirretä Kosovon puintia, kun olet ehtinyt palautua Aasian rasituksista. Mitä mieltä? Vastaa asap."

Spekulointi sikseen. Mitäpä olisi politiikka ilman draamaa. Ja kunnon draama ilman politiikkaa. Klassisen draaman lajityypillinen määritelmä pitää sisällään sekä tragedian että komedian. On aika paljon Ilkka Kanervasta kiinni, kummaksi juonen kaari kääntyy.